Kaikilla on varmaa jotain hetkiä joita muistelee lämmöllä ja tahtois palata niihin takas.
Muistoja ja hetkiä on ikuistettu kuviin, hetki tiivistyy kuvassa näkyvään auringonlaskuun. Kuvan ottaja voi tuntea taas sen mitä tunsi kuvaa ottaessaan. Ehkä hyttysten ininän ympärillään, laineiden liplatuksen, auringon viimeiset, kasvoja hyväilevät säteet.
On myös hetkiä, jolloin kamera ei ole saanut ikuistettua hetkeä, joka on tapahtunut. On hetkiä, jonka tahtoo muistaa vielä kymmenien vuosien päästä.
Laineiden liplatus, nousevan auringon valo, lintujenlaulu, rauha. Vain sä oot yhdeksältä aamu-uinnilla kivirannassa, siellä ei oo kirkuvia lapsia, hyssytteleviä vanhempia, eikä edes mummoja, jotka ovat myös pulahtamassa virkistävään veteen. Siinä oot vaan sä kellumassa leppeän lämpimässä vedessä.
On myös tullu mietittyä, miksi vaan kesästä tehdään ikimuistonen? No joo, on loma, ulkona on lämmin, luonto kaunista... Miksei talvesta tehdä ikimuistoista? On kylmä, koulua, töitä... Totta, talvella kunnon pakkasessa virkistyy, jos sinne vaan jaksaa lähteä. On totta, että silloin kukaan ei hillu ulkona nauttimassa talvesta. Talvesta ikimuistosen tekeminen on vaikeempaa, mahdollisuudet siihen tuntuu olevan niin rajotetut, kun ei sitä Lappiin poroajelulle pääse ihan joka päivä...
Mitä jos tekis tästä talven viimosesta kuukaudesta, helmikuusta ikimuistosen? Juu! Mahdollisuuksien mukaan! Turha latailla akkuja kesää varten nyt!
Kiipeän puuhun johon on mökillä kiivetty aina, joka päivä siellä ollessa! Kiipeän niin korkealle, kun vaan pääsen. Istahdan oksalle katselemaan savolaesta järvimaisemmoo.
Tää kuva ei sinänsä oo mulle tärkee, se vaan muistuttaa mua siitä, mitä tehdään ensimmäisenä, kun saavutaan mökille.
Juhannus 2014, not bad!
Oli kylmä, ei voinu uida, juhannusviikolla sato lunta, jäi reissu silti mun mieleen. Siiri saapui meiän kanssa mökille, vietettin parasta aikaa! Pärinöitä, hirveitä miekkailuita... Valvottiin juhannusyönä kokkovahteina ja väkerreltiin hammasta purren kukkaseppeleet. Käytiinpähän hassulla kuuden kilometrin pyörälenkillä ja noh. Mitäs voi odottaakaan muuta seudulla, missä autoja kulkee harvakseltaan, niin eiköhän pyörästä lähdekin ketjut! Saatiin ton tortillan kanssa pysäytettyä yks auto apuun, ei auttanu. Sade pukkas päälle, mut myö reippaina tyttöinä saatiin kuin saatiinkin ketjut takasin pyörään! Mökkeilyn jälkeen mentiin Siiri mukaanlukien Keski-Suomeen pärisemään :D
Laineet lyö kajakkia vasten, aurinko lämmittää leppoisasti. Tuohon kuvaan kiteytyy rauha ja levollisuus. Kesä.
Kuva otettu Mennalan leiriltä vuonna 2014.
Ihana hevonen, ihana tunti, joo parhautta aina. Vala♥ Ei voi muuta sanoo.
Mä jotenki rakastan auringonlaskuja, tai nousuja. Ei lisättävää ;))
